Kotini on linnani

Rakastamme mieheni kanssa kauniita, vanhoja taloja ja onneksemme löysimme pari vuotta sitten sopivan kokoisen asunnon 1900 - luvun alkupuoliskolla rakennetusta jugendtalosta. Kiertelimme katsomassa lukemattomia asuntoja, ennen kuin löysimme etsimäämme. Jotenkin vain tiesin heti kun astuin sisälle taloon, että tästä tulee meidän koti. Minulle on hyvin tärkeää, että ensitunnelmat talossa ovat hyvät. Tätä on vaikeaa loogisesti selittää, mutta asunnosta huokui hyvä, rauhallinen ja lämmin kutsutaan nyt vaikka sitä hengeksi, kun astuimme sisään. Ja minulle tuli olo: Meidän on pakko saada tämä! Asunnon sijainti on myös ihanteellinen, Helsingin keskustassa, mutta kuitenkin ihan omassa rauhassa. Viiden minuutin kävelyetäisyydeltä löytyvät niin kauppa,posti,leikkipuisto,puisto, kauppatori ja Suomenlinnan lautta :). Koulu ja päiväkoti ovat nurkan takana. Ydinkeskustaan kävelee 15-20 minuutissa.

Vanhoissa asunnoissa meitä viehättää kauniin ulkonäön lisäksi korkeat huoneet (meillä huonekorkeus on 3,20m), isot ikkunat & ikkunalaudat ja pienet kauniit yksityiskohdat, jotka muisuttavat meitä kotimme historiasta. Kodistamme löytyvät mm. todennäköisesti alkuperäiset patterit lämmönsäätimineen, tuulletusluukut ja kattorosetit. Myös lautalattia on alkuperäinen, jokseenkin se on maalattu valkoisella maalilla.

Lisäksi kotimme väliovet ja käytävään johtava ulko-ovi ovat alkuperäisiä.

Talon vanha tunnelma huokuu myös rappukäytävässä, jossa muotokieli noudattelee samaa linjaa asuntojen kanssa.

 

Pakko vielä mainita yksi juttu, minkä vuoksi pidän vanhoista rakennuksista. Minusta on todella kutkuttavaa välillä pysähtyä miettimään, mitä kaikkea näiden seinien sisällä onkaan tapahtunut. Olivatko täällä asuneet ihmiset onnellisia? Odottivatko he kenties rakasta ihmistä sodasta kotiin ja laskivat minuutteja siihen että tieto sodan loppumisesta tai kenties sitä että julistus Suomen itsenäistymisestä annettaisiin? Mitä kaikkea nämä seinät ovatkaan nähneet ja kuulleet!

Ainoa miinuspuoli asunnossamme on ollut, että se on vaatinut huomattavasti enemmän remonttia, mitä alunperin luulimme. Eli täysin valmista ei ole vieläkään....Listoja puuttuu sieltä ja täältä ja sisustuskin on vielä aivan kesken. Emme siis ole mitään maailman nopeimpia remppaajia ja sisustajia. Itseasiassa tulin raskaaksi heti taloon muuton jälkeen ja kun raskauteni oli mitä oli (siis aika vaikea), niin en pystynyt tekemään juuri mitään ensimmäisen 9 kuukauden aikana. Ja poikasen synnyttyä ensimmäinen vuosi meni lähinnä sumussa ja jokapäiväisestä elämästä selvitessä - ei remppailuihin ja sisustusten tekemiseen jäänyt paljon energiaa, eikä kyllä intoakaan. Mutta nyt kun voimavarat ovat ihan toisella tasolla, niin päästään ehkäpä myös näissä asioissa eteenpäin. Voipi ollakin, että jossain vaiheessa postailen jotain tästä lisää.