Kirjoja ja historian huminaa

Olen ottanut tällä viikolla pari päivää vapaata ja viettänyt aikaa lähinnä vain poikasen kanssa puuhaillessa. Arvatkaapa muuten, onko "kroppa kesäkuntoon" projekti edistynyt yhtään..no ei ole ei. No, ehkäpä ensi viikolla - tai sitä seuraavalla saan otettua itseäni niskasta kiinni.  Mutta jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi :) Maanantaina kiertelimme poikasen kanssa keskustan kauppoja läpi, ja saimme täydennettyä sekä hänen, että minun vaatevarastoja ihan kiitettävästi. Pojasta on muuten kehittynyt oikein mukava shoppailukaveri ! Hän istuu kiltisti vaunuissa ja keskittyy esillä olevien tavaroiden katseluun ja muiden asiakkaiden kanssa kommunikointiin. Välillä kyllä taitaa olla kielimuuri poikasen ja muiden asikaiden välissä ja äiti joutuu toimimaan tulkkina.

Tänään aamupäivällä kävimme kirjastossa lainaamassa sekä poikaselle, että minulle uutta luettavaa. Kuten taisin aikaisemmin jo mainitakin, poikanen on erittäin kiinnostunut kirjojen lukija. Tämän hetken Top 3:seen mahtuvat  Muumit, Myyrä ja  Richard Scarryn Touhula - sarja. Lähikirjastomme (Rikhardinkadun kirjasto) sijaitsee aivan ihanassa vuonna 1881 rakennetussa uusrenesanssia edustavassa rakennuksessa. Itseasiassa kirjastotalo on Pohjoismaiden ensimmäinen yleiseksi kirjastoksi suunniteltu rakennus, joka toimi alkuvuosina  myös valtiopäivien aatelittomien säätyjen käytössä. Joka kerta kun menen kirjastoon en voi muuta kuin ihastella sen arkkitehtuuria ja mielikuvitukseni pääsee aina valloilleen kun mietin kuinka paljon seinien sisällä onkaan vuosien varrella tapahtunut.Tässä kaksi netistä löytämääni kuvaa kirjastosta.

"Kuka voi laskea niiden ajatusten määrän, joille
kirjasto on antanut pesäpaikan ja siivet?"

Valfrid Vasenius

Nyt taidan jatkaa arkisia askareitani ja siirtyä pyykkivuoren pariin. Huomenna menenkin jälleen töihin, mutta viikonloppuhan on jo ihan nurkan takana - joten katsotaan ehtisinkö kirjoitella silloin. Ai niin, tänään alkaa LOSTin viimeinen tuotantokausi - johan sitä onkin odotettu. Lost on mielestäni paras sarja koskaan (Grey, Desperate Housewives, Flashforward ja Californication ovat hyviä kakkosia) ja surku tulee kyllä puseroon, kun sarja tämän kauden jälkeen loppuu.  

Sahalaitaa, kesäkroppaprojekti ja pikku taiteilija

Tänään on ensimmäinen päivä sitten torstain, kun ei päätä säre ja sahalaidat vilku silmissä. Itseasiassa en ole ollenkaan yllättynyt, että migreeni iski juuri nyt - töissä on ollut erittäin kiireistä ja stressaavaa pari viimeistä viikkoa ja monenlaiset vastuut ja deadlinet puskevat päälle oikein kunnolla. Olen viime viikkojen aikana kironnut luonteenlaatuni muutaman kerran sen vuoksi, että mieluummin laitan itseni työni vuoksi näin tiukille,kun voisin toisaalta nauttia leppoisasta kotona olosta ilman aikatauluja ja sen suurempia velvoitteita. Mutta ei kai sitä luonteelleen mitään voi. Ja jotenkin masokistisesti  nautinkin tästä kiireestä. Seuraavan migreenin iskiessä pitää vain muistaa ottaa oikea migreenilääke heti ensi oireiden iskiessä, nyt yritin sinnitellä Buranan voimilla pari päivää ja sehän ei oikeastaan auta mitään - pahentaa ja pitkittää vain tilannetta. Jotenkin vain alitajuisesti yritän vältellä näitä "kovia" lääkkeitä, vaikka eihän niistä näin harvoin otettuna mitään vaaraa olekkaan.

Sitten ihan toisenlaisiin haasteisiin..nimittäin liikunnan lisäämiseen viikottaiseen ohjelmaan. Liikun tällä hetkellä ihan liian vähän; arkiaamuisin kävelen rautatieasemalle (n.20 min) ja kerran viikossa käyn pilateksessa -siinä kaikki. Ennen poikasen syntymää kävin säännöllisesti salilla ja jumpissa, mutta ne ovat ajanpuutteen ja saamattomuuden vuoksi jääneet. Myös uinti ja lenkkeily olivat lähes säännöllisiä aktiviteetteja. Minua ällöttää tämä oma velttous ja vetämättömyys, myöskin se näky mikä peilistä kuvastuu (ilman vaatteita) ei ole kaikkein mairittelevin. Löysää ja velttoa ihoa (suomeksi läskiä) on ihan liikaa, jotta olisin tyytyväinen peilikuvaani. Vaatteet päällä kaikki vielä menettelee ja kaikkien indexien mukaan olen kyllä ihannepainossani (171cm/61kg), mutta kaiholla muistelen sitä sutjakkaaja kiinteää kroppaa, mikä minulla oli aikaisemmin. En niinkään haaveile kilojen tiputtamisesta vaan siitä, että sitä ylimääräistä pursuavaa ja "löllyväähöllyvää" olisi vähemmän. Jos oikeasti haluan olla bikinikunnossa ensi kesänä jotain on tehtävä ja pian. Tiedän kyllä, että iän myötä työtä saa tehdä entistä enemmän tuloksien saamiseksi, mutta luulen olevani tähän valmis. Seuraavaksi pitäisi vain päättää mitkä olisi sopivat päivät esim. saliharjoittelulle. Ja kunhan kevät saapuu lupaan aloittaa uudelleen myös juoksemisen. Ja sen Wiinkin voisi ottaa jällen aktiiviseen käyttöön. Kertoilen jossain vaiheessa onko mitään tuloksia saavutettu.

Loppuun vielä muutama asia poikasesta. Hänestä on kasvamassa oikea huumorimies! Tällä hetkellä hänen lempparipuuhiaan on sammuttaa valot vessasta, kun joku on sielä asioilla ja nauraa sydämensä kyllyydestä silloin kun vessasta kuuluu vihainen huuto. Meillä on vessan valokatkaisija vessan ulkopuolella ja poikanen yltää laittamaan valot pois päältä, muttei niitä takaisin päälle...
Poikanen on viime aikoina ollut erittäin kiinnostunut piirtämään ja joka päivä piirrellään useaan kertaan vahaliiduilla kukkia, tyttöjä (kaikki ihmiset ovat tyttöjä hänen mielestään) omenia ja kurkkuja (kaikki vihannekset ja hedelmät ovat joko omenia tai kurkkuja), autoja ja junia. Tänään poikanen tuli innoissaan kertomaan minulle "Aks piirtää, Aks piirtää koneen" ja kun menin keittiöön ihailemaan hänen uusimpia tuotoksiaan sain ilokseni huomata, että astianpesukone ja keittön valkoinen puulattia olivat saaneet kauniin sini-puna-mustan abstraktin kuvioinnin :) Taiteilijalta oli loppunut paperi kesken.

Aurinkoinen aamu

Tässäpä pikku kuvakavalkaadi meidän aamukävelyltä kotimaisemissa. Vaikken tunnetusti pidäkään talvesta, niin sen luomaa kauneutta ei voi kyllä mitenkään kiistää. Maisemat ovat kuin satukirjasta.

Näiden kuvien myötä leppoisaa sunnuntaita ja hyvää ystävänpäivää!

 

Ruuhkavuodet ja matkakohteen etsintää

Täällä ollaan :) Kiirettä on pitänyt sen verran, etten ole aikaisemmin kerennyt päivittelemään. Nyt tajuan mitä termillä "ruuhkavuodet" oikein tarkoitetaan. Minun tapauksessani pitäisi olla yhtä aikaa hyvä äiti, hyvä vaimo, hyvä työntekijä, hyvä ystävä, hyvä sisustaja - ja välillä pitäisi muistaa olla myös vain ihan hyvä itselleen. Jätän muuten suosiolla tästä listauksesta pois kohdan hyvä blogisti - edellä mainituissakin on jo haastetta ihan kylliksi. (Ja kyllä, välillä tunnen etten ole hyvä missään niistä!)

Töissä on ollut viime viikkoina aika kiirusta ja välillä on tuntunut, että kotona kerkeää käydä vain nukkumassa. Haastetta pukkaa tällä(kin) saralla ihan tarpeeksi, vähempikin riittäisi. No, sitä saa mitä tilaa - eihän siitä ole kuin muutama kuukausi kun suurinpiirtein itkin tylsyydestä. Poikanen onneksi edelleenkin viihtyy isänsä kanssa mitä mainioimmin kotosalla, ja he ovat kehittäneet ihan omat rutiininsa ja juttunsa - minä tunnen itseni välillä jopa hieman ulkopuoliseksi, kun en tajua ihan kaikkia heidän sisäpiirivitsejään. Onneksi kuitenkin äidin syli ja leikit kelpaavat hyvin kun töiden jälkeen palaan kotiin - muuten voisin tuntea hieman mustasukkaisuutta menetetystä asemastani.

Tämän ikuisesti jatkuvan talven keskellä olemme alkaneet suunnittelemaan kesän matkakohdetta. Kaksi asiaa hieman rajaa kohdettamme: rahatilanne (miehen tulot luonnollisesti romahtaneet hoitovapaan vuoksi) ja poikasen ikä. Minä olisin aina valmis matkustamaan esim. Kaliforniaan, joka on minulle ennestään tuttu paikka tai sitten jonnekin Etelä-Amerikkaan tai Aasiaan. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään realistisia vaihtoehtoja tällä hetkellä. Ykkösvaihtoehtona suunnitelmissa on Kroatia, joissa kumpikaan meistä ei ole käynyt, mutta josta olemme kuulleet erittäin paljon positiivisia kokemuksia. Koitamme välttää kaikkein pahimpia turistirysiä, mutta valitettavasti lapsiystävälliset paikat yleensä ovat juuri näitä. Viime kesän kohde Azorit oli meille juuri sopiva - turvallinen, mutta kuitenkin tarpeeksi eksoottinen ja autenttinen, eikä turisteja ollut laumoittain. Kunhan poikanen hiukan vielä kasvaa tarkoituksena on suunnata Yhdysvaltojen lisäksi ainakin Austraaliaan ja Uuteen Seelantiin, sekä Tansaniaan tai Keniaan safarille, myöskin Puerto Rico ja Argentiina ovat käytävien maiden listalla. Kuten saattaa arvata, matkustelu on meidän perheen intohimo ja se on itseasiassa ehkä ainut asia mitä oikeasti kaipaan lapsettomasta elämästäni - helppoutta lähteä matkalle minne päin maailmaa tahansa murehtimatta liikoja esim. paikan hygieniatasosta, palveluiden laadusta, jne.Tällä hetkellä mennään kuitenkin poikasen ehdoilla ja kyllähän Euroopastakin löytyy hienoja kohteita, pitää vain osata katsella karttoja avoimin mielin.

Nyt lähden varamaan itselleni optikkoajan...kyllä vaan, ikä on tehnyt tehtävänsä ja tarvitsen suurella todennäköisyydellä ainakin lukulasit. Ei muuten yhtään helpota ikäkriiseilyä, ei.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!