Ihan osattomaksi en kuitenkaan onneksi ole jäänyt kiitospäivän vietosta vuosien varrella :) Muutama työkavereistani on Yhdysvalloista kotoisin ja he halusivat järjestää kiitospäiväaterian meille muille työpäivän päätteeksi. Ja niin me useana vuonna istuimme myöhään yöhön työpaikallamme nauttien täytettyä
kalkkunaa ja karpalokastiketta, bataattilaatikkoa ja maissileipää, sekä kurpitsa ja pekaanipähkinäpiirakkaa.Työyhteisössämme on työntekijöitä Suomen ja Pohjois-Amerikan lisäksi myös Lähi-idästä, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Kaikki me eri uskonto- ja kulttuuritaustoista riippumatta nautimme kiitospäivän ateriasta ja sanomasta suunnattomasti.
Olen suunnitellut, että kunhan poikanen hiukan kasvaa aloitamme kiitospäivän vieton myös meidän perheessä. Jouluna kierrämme läheiset sukulaiset läpi, mutta kiitospäivänä voisimme keskittyä ystäviin. Minulla onkin haaveissa, että ehkäpä jo ensi vuonna kutsun läheisimmät ystäväni meille kiitospäivän aterialle.
Ihan juuri tata ajattelin eilen! Asun Jenkeissa, ja vaikka taallakin kiitospaivaan kuuluu nykyaan paljon syomista ja shoppailua huomenna (pe kiitospaivan jalkeen on jouluvalmistelujen aloituspaiva), niin alkuperainen ajatus ei ole havinnyt. Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa niin hyvaosaisia, etta siina olisi kiittamista. Ja jotenkin tuntuu etta suomalaiset eivat ole kovin kiitollisia. Itse osaan arvostaa kaikkea hyvaa elamassani nyt paljon enemman, kun on tajunnut miten hyvin kaikki on moniin muihin verrattuna. Eika tosiaan vaan taloudellisesti, vaan myos siksi etta on terve, on sukua ja ystavia jne.
VastaaPoistaAnna, kiitti kommentista.Samoin kävi myös minulle, ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen alkoi omia elinolosuhteita arvostamaan ihan eri tavalla, eikä kaikkea sitä mitä on pidä enään itsestäänselvyytenä.
VastaaPoistaMukavaa kiitospäivää sinulle :)