Lukutoukka osa 1

Olen aina rakastanut lukemista ja kirjakaupat & kirjastot ovat lempparipaikkojani kaupungilla. Nuorempana saatoin viettää koko viikonlopun sohvalla loikoilemassa hyvän kirjan parissa. Luen lähes kaikenlaista kirjallisuutta, ainoastaan scifi ei ole minun juttuni. Ja kauhua en mielelläni lue, sillä kaikki möröt seuraavat minua uniin. Kaunokirjallisuuden puolella lempikirjailijoitani ovat Paolo Coelho ja John Irving. Olen innokas lukemaan elämänkertoja, dokumentteja ja eri alojen tutkimuskirjallisuutta.

Lukemistyylini on muuttunut elämänmuutoksen myötä. Ennen kun aikaa oli lähes rajattomasti ahmin kirjan aina kerralla loppuun, enkä ollut niin tarkka millaista kirjaa luen. Nyt kun aika on kortilla ja löydän mielenkiintoisen opuksen en malta olla aloittamatta uutta kirjaa, vaikka edellinen kirja olisi vielä kesken. Tiedän, että minulla menisi muuten aivan liian kauan kun vihdoinkin pääsisin uuden kirjan pariin. Käytän kirjojen valintaan myös enemmän aikaa kuin ennen, sillä nyt on aikaa keskittyä vain kirjavalioihin ;) Oikeasti harmittaa, jos tulee luettua jokin vähemmän onnistunut teos. (Tämän vuoksi jätän myös kirjoja paljon useammin kesken kuin ennen.) Viime aikoina olen lueskellut lähinnä tietokirjallisuutta ja haluaisinkin nyt lyhyesti esitellä kaksi kirjaa, jotka olen juuri lukenut.

Pelastakaa Pojat
(Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila, 2008)

Pidin kirjasta todella paljon. Kirja oli todella mielenkiintoista luettavaa, varsinkin näin poikalapsen äidin silmin. Kirja onnistui avaamaan minulle yllättävän paljon uusia näkökulmia poikien ja myös miesten maailmaan. Kirjan lukuisten esimerkkien valossa käy selväksi että poikien ja tyttöjen ajatus- ja toimintatavoissa on todellakin eroja jo ihan varhaislapsuudesta saakka. Näiden erojen tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta lasta voitaisiin ohjata kasvussaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena on onnellinen ja hyvinvoiva poika.
Kirja on jäsennetty selkeästi ja se on helppolukuinen. Kirja antaa kallisarvoisia vinkkejä poikien kasvatuksessa kohdattaviin haasteisiin vauvaiästä ihan aikuisuuteen saakka. Suosittelen lämpimästi kaikille poikien äideille!


Perheen aika
(Markku Envall, 2005)

Tämä kirja ei sitten iskenyt yhtään. Kirjoittaja FT Envall kuvailee välillä todella yksityiskohtaisesti perheensä elämää ja jakelee mustavalkoisia mielipiteitään mitä erilaisimmista aiheista avioeroista sinkkuuteen, päivähoidosta kodin sisustamiseen.
Kirjaa on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Kirjailijan tavoitteena on ehkä ollut antaa mahdollisimman realistinen ja moniulotteinen kuva perhe-elämästä. Kirjailija kuitenkin sortuu vähän väliä alleviivaamaan omia, yleensä todella jyrkkiä, näkemyksiään aiheesta kuin aiheesta ja antaa lukijan ymmärtää miten perheen tulisi oikeaoppisesti elää = tavalla jolla kirjailijan perhe elää. En saanut kirjasta mitään hyödyllistä irti ja se sai minut useasti ärsyyntymään, johtuen kirjailijan ylenkatsovasta asenteesta erilaisia perheitä ja elämäntapoja kohtaan.


Seuraavaksi aion keskittyä Kristiina Bergin väitöskirjaan Äitiys kulttuurisina odotuksina (kiitos vielä lukuvinkistä!) ja ostoslistalla on Barack Obaman Dreams from My Father.

Hyviä lukuvinkkejä otetaan aina vastaan!