Vuosi 2009 alkaa olemaan pulkassa. Meidän perheelle vuosi oli hyvä ja tasainen viime vuoteen verrattuna. Vuotta voisikin kutsua "palautumisen vuodeksi", sillä niin koville edellinen vuosi otti. Vaikea raskausaika, pieleenmennyt synnytys ja vaativa vauva-aika alkoivat pikkuhiljaa häipyä taka-alalle ja paluu ns. normaaliin elämään alkoi.Mitään valtavan suuria myllerryksiä ei vuoden aikana tapahtunut ja hyvä näin, niitä kun on menneinä vuosina sattunut aivan liiankin kanssa. Seuraavaksi haluaisin kuitenkin mainita seitsemän asiaa, jotka ovat olleet jollain tavalla minulle vuoden aikana tärkeitä saavutuksia, asioita tai ilmiöitä.
Unikoulu
Pidimme poikaselle unikoulun heti tammikuun alussa ja se oli paras päätös koskaan! Muutamassa yössä poikanen oppi nukkumaan täysiä öitä ja meidän jaksaminen helpottui potenssiin sata. Ennen unikoulua heräsin lukemattomia kertoja yössä syöttämään poikasta. Yösyöttöjen loputtua imetyskin lopahti, mutta sitä ei näyttänyt jäävän kaipaamaan poikanen, enkä varsinkaan minä. En ole koskaan ollut äiti, joka erityisesti nautti imettämisestä - imetin vain siksi, että tiedän äidinmaidon olevan parasta ruokaa poikaselle.
Barack Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi
Barack Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi tammikuussa oli jotain sellaista mitä toivoin niin kovasti, mutta en kuitenkaan uskonut tapahtuvan. Se, että yhdysvaltalaiset äänestivät maansa johtoon mustan demokraatin, antaa mielestäni jonkinlaista toivoa sille, että tasa-arvoinen yhteiskunta, joka katsoo ensimmäiseksi ihmisen kykyä ja potentiaalia ihonvärin sijaan on mahdollista. Toki Obaman poliittiset tavoitteet ovat myös ennenkuulumattomat Yhdysvaltain poliittisessa historiassa. Obama on antanut valtavan suuria lupauksia ja toiveita Yhdysvalloille ja koko maailmalle, ja myönnän kyllä että näiden kaikkien toteuttaminen ei valitettavasti taida olla ihan realistista. Mutta, jos hän saisi toteutettua edes yhden komanneksen lupauksistaan, olisi maailma niin paljon parempi paikka kuin Obaman edeltäjän Mr Bushin aikana.
Poikasen kävelemään oppiminen
Voi sitä riemua kun poikanen vihdoinkin oppi kävelemään juhannuksen tienoilla. Poikanen ei ole ollut karkeamotorisesti ihan kaikkein nopein kehittyjä ja kun hän vihdoin melkein 1,2 vuoden iässä otti ensi askeleet maailma avautui hänelle ihan toisella tavalla. Ja voi sitä iloa ja ylpeyttä, mitä hän tunsi uudesta opitusta taidosta!
Matka Azoreille
Ensimmäinen ulkomaanmatka poikasen kanssa elokuussa onnistui hienosti. Azorit olivat turvallinen, ihanasti autenttinen lomakohde. Ja sieltä löytyivät kaikki hyvään lomaan kuuluvat elementit; meri, hienohiekkaiset rannat, upea luonto ja ystävälliset ihmiset. Jos haluaa pysyä Euroopan sisällä ja kokea häivähdyksen Latinalaista-Amerikkaa, suosittelen Azoreita.
Pilates
Aloitin tänä syksynä pilateksen ja se oli rakkautta ensi venytyksellä! Ennen poikasen syntymää harrastin säännöllisesti liikuntaa, lähinnä kuntosalilla käyntiä, bodypumppia sekä spinningiä. Liikunta tuntui silloin enemmänkin pakolliselta puurtamiselta, kuin hauskalta ja rentouttavalta toiminnalta. Pilates tunneilla meno on ihan toisenlaista; tunti kuluu yhdessä hujauksessa, tunnelma on rauhallinen ja jälkeenpäin olo on rento ja rauhallinen. Ja tuloksiakin syntyy, keskivartalo on kiinteytynyt kivasti ja tasapaino, sekä ryhti parantut.
iPhone
Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi iPhonen ja olen ihan rakastunut. En ole ennen ollut niin kovin kiinnostunut teknisistä laitteista mutta uusi "puhelimeni" sai kyllä sukat pyörimään jaloissani. iPhonen ansiosta minulla on puhelimen lisäksi aina mukana iPod,kamera,videokamera (editointimahdollisuuksineen) ,tietokone,kompassi,navigaattori, jne, jne. Ihan huipputuote ja uskomattoman helppokäyttöinen! Aikaisemmin minulla on ollut aina Nokian puhelin ja epäilin kuinka kauan uuden laitteen käyttämisen oppiminen vaatisi. Taisi mennä tunti tai kaksi kun olin ihan selvillä kuinka iPhonea käytetään.
Poikasen puhumaan oppiminen
Poikanen on puhunut muutamia sanoja jo kesästä lähtien, mutta ihan viime viikkoina hänen sanavarastonsa kasvaa ihan huimaa vauhtia. On ihan uskomatonta, että hän ymmärtää lähes kaiken hänelle sanotun ja juttelee minulle takaisin!
Eli tämmöistä kuului minun vuoteeni. Viikonlopun jatkoja kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ensimmäistä kertaa kommentoin täällä. Kiitos kivasta blogista! Aina välillä tätä blogia luen, ollaan aika lailla samassa elämäntilanteessa. Mäkin olen töissä ja tuntuu nuo pojatkin olevan suunnilleen samanikäsiä.
VastaaPoistaVoisin aika lailla sanoa että samat asiat ilahduttivat myös tätä minun vuottani, tosin ensimmäinen ulkomaanmatka pojan kanssa suuntautui Kreetalle... ;D (Ja iPhonea en ole saanut.)
Hei MrsAgatha ja kiitoksia kommentista, niitä on aina mukavaa saada :) Kivaa, että silloin tällöin käyt täällä piipahtamassa, ajattelin käydä kurkkaamassa myös sinun blogiasi, kunhan näistä jouluhässäköistä on selvitty.
VastaaPoistaOikein mukavaa joulua sinulle!