Mikä teillä tulee mieleen sanasta lapsisotilas? Ensimmäinen mielikuva mikä minulle tulee on pieni afrikkalainen poika, jolla on repaleiset vaatteet, suuret surulliset silmät ja lähes itsensä kokoinen ase olalla roikkumassa. En tiedä olenko nukkunut historian tunneilla vai mitä, sillä olin todella hämmentynyt tänään kun luin Hesarista, että Suomessa oli talvisodassa 10–17-vuotiaita sotilaita lähes 11 000 – heistä melkein 500 taistelurintamalla. Hesarin mukaan maan puolesta uhrautumisesta oli tehty niin kunniakasta, että sadat pojat toteuttivat halunsa päästä rintamalle. Usein he valehtelivat ikänsä, mitä katsottiin läpi sormien. Myöskin talvisodassa komentajina olleet upseeri-isät pystyivät hankkimaan poikansa esimerkiksi läheteiksi jopa etulinjaan.
Miksi suomalaisista lapsisotilaista puhutaan näin avoimesti vasta nyt? Niin kauan kun muistan Afrikan, Lähi-idän ja Aasian lapsisotilaat on kyllä nostettu uutisotsikoihin ja kauhisteltu miten brutaaleja nämä kansakunnat ovatkaan, kun lähettävät lapsiaan sotaan. Ja samaan aikaan näiden pahimpien "siunustelijoiden" isät olisivat voineet ikänsä puolesta olla lapsisotilaita Suomessa. On aina niin helppoa nähdä jonkun toisen tekemiä virheitä, ja niin kovin vaikeaa nähdä ja uskoa, että ihan niitä samoja virheitä on tehty myös täällä. Ja jotta tässä ei nyt syntyisi väärinymmärryksiä, tuomitsen täysin lapsisotilaiden käyttämisen - ihan missä päin maailmaa tahansa ja mihin historialliseen aikaan hyvänsä. Mutta olen myös sitä mieltä, että on tärkeää yrittää ymmärtää niitä mekanismeja ja syitä, jotka tämmöiseen epätoivoiseen tilanteeseen johtavat, jotta lapsisotilaiden käyttöä pystyttäisiin estämään nykyhetkellä ja tulevaisuudessa. Oleellisena osana suomalaisille näiden mekanismien ymmärtämisessä olisi mielestäni myös avoimen informaation saaminen syistä, mitkä johtivat vastaavaan tilanteeseen aikoinaan Suomessa. Ehkäpä jos ongelma tuleekin tarpeeksi lähelle tämän tiedon johdosta, olisimmekin valmiita tekemään jotain konkreettisesti tämän hetken lapsisotilaiden hyväksi. Tämä olisi edistystä siihen, että tyytyisemme kauhistelemaan heidän tilannettaan ja tuntemaan onnekkuutta siitä, että onneksi meillä Suomessa ei voisi koskaan tapahtua mitään vastaavaa...
Lapsisotilaita voi auttaa usealla eri tavalla, esimerkiksi UNICEFia tukemalla. Unicef tekee työtä lapsisotilaiden kotiuttamiseksi ja palauttamiseksi normaaliin elämään. Myöskin Punainen Risti, tekee työtä lapsisotilaiden kuntouttamiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei oo mikään ihme. Sisällissodan aikaan täällä oli joukkomurhia ja keskitysleirejä, 20-luvun taitteessa tehtiin sissi-iskuja naapurin puolelle, ja 30-luvulla oltiin lähellä lipsahtaa yksipuoluejärjestelmään. Jatkosodan aikaan Suomen eliitti suunnitteli Itä-Karjalan liittämistä Suomeen ja osa varmaan kansallissosialistista järjestelmää.
VastaaPoistaMinulla on se kuva, että Suomesta tuli jotakuinkin "järkevä maa" nykyaikaisilla standardeilla joskus 60-80-luvulla. 50-luku (ja vanhempien kertomukset omasta lapsuudestaan) on jo todella keskiaikaa, ja sotaa edeltävä aika puhdasta kivikautta. Onneksi elämme nykyaikaa.
Tämä ei poista sitä, että talvisodassa ryssä hyökkäsi, ja hyvä oli, että sitä vastaan puolustauduttiin.
t. Make
Make,
VastaaPoistaItsekin olen toki tietoinen ensimmäisessä kappaleessasi mainitsemistasi asioista, jotenkin vain lapsisotilaiden olemassa olo on autuaasti mennyt ohi korvien.
Molemmat pappani sotivat talvi- ja jatkosodissa ja olen heille (ja kaikille veteraaneille) ikuisesti kiitollinen heidän tekemästään valtavasta työstä ja uhrauksesta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että lapsisotilaiden käyttö myös Suomessa oli eettisesti väärin - niin kuin se on tällä hetkellä muualla maailmassa. Vaikka ymmärrän kyllä syyt, jotka siihen johti/johtaa.