Blog till You Drop?

Olen tässä pähkäillyt mitähän blogilleni tapahtuu, kun palaan töihin tammikuun alussa. Moni asia itseasiassa puoltaisi bloggauksen lopettamista. Yleensähän kirjoittelen poikasen päiväunien aikaan ja luonnollisesti työhön palattuani moista breikkiä ei päivään kuulu. Toisaalta olen myös miettinyt onko minulla mitään tarvetta enään blogata töihiin palattuani. Nythän bloggailen rehellisesti sanottuna suurimmaksi osaksi siitä syystä, että tämä tyydyttää joillain tapaa tarpeeni käyttää aivojani johonkin muuhunkin, kuin vain pelkästään päivittäisistä kodin- ja lapsenhoidon rutiineista selviämiseen. Töihin palattuani suurella todennäköisyydellä saan käyttää aivojani pitkästä aikaa ihan täydellä kapasiteetilla! (Ja pikkasen jännittää millaisiin suorituksiin ne venyvät parin vuoden "lomailun" jälkeen ;)) Olen myös hiukan kyllästynyt kirjoittamaan saamatta juurikaan vastakaikua kirjoituksilleni. Ketäänhän ei tietysti voi pakottaa kommentoimaan, mutta välillä olisi kiva kuulla myös teidän lukijoidenkin mielipiteitä,  sillä yksikseen on aika tylsää turista. Minulle itselleni juuri mielipidekirjoitusten kirjoittaminen on kaikista mielekkäintä bloggauksen osa-aluetta ja olisinkin todella kiinnostunut jakamaan näkemyksiä muiden kanssa. Ja tähän blogiin on tervetulleita myös minun kanssani vastakkaiset näkemykset!  Kaikista näistä (hyvistä?) syistä huolimatta en ole kuitenkaan, ainakaan vielä, valmis blogiani pistämään jäihin. Kirjoitustahti tulee kylläkin tammikuusta lähtien harventumaan, mutta katsellaan tässä nyt ihan rauhassa löytyisikö sitä intoa ja mielihalua kuitenkin silloin tällöin kirjoitella.

Sitten vielä muutama kuva viikon varrelta. Maanantaina meillä oli poikasen kanssa hyvä "metsästysonni", sillä aamupäiväkävellyllä Tähtitorininmäellä löysimme valtavasti tammenterhoja.

Tammenterhoja käytin kauniina lisänä kynttiläasetelmissa.

Eilen kävimme Fallkullan kotieläintilalla. Fallkullassa voi tutustua perinteisiin maatilan kotieläimiin: lampaisiin, vuohiin, nautoihin, sikoihin, ankkoihin, kanoihin, kaneihin, kissoihin ja hevosiin. Poikanen nautti retkestä erittäin paljon, erityisesti possujen "silittämisestä" ei meinannut tulla loppua. Suosittelen paikkaa kaikille pääkaupunkiseudulla asuville lapsiperheille. Falkullaan pääsee helposti julkisilla (I juna Tapanilaan ja siitä 10min kävelymatka). Varsinkin kesällä paikka on todella idyllinen.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!