Päivien tuomaa

Täällä ollaan taas, vaikka en minä oikeasti missään ollutkaan. Olen vain pitänyt nettihiljaisuutta viimeiset päivät, muutamana päivänä en ole jaksanut avata edes koko tietokonetta. Jotenkin alkoi kyllästyttämään totaalisesti koko internet ja myöskin alkuviikolle osunut pieni flunssa piti minut mielummin lepoasennossa hyvän kirjan (Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos) parissa sellaisina hetkinä kun olisin voinut blogia kirjoittaa.

Menneellä viikolla tapahtui yksi todella ihana asia, paras ystäväni sai toisen lapsensa ja voih kuinka suloinen hän onkaan! Kävin eilen vauvaa Kättärillä katsomassa. En voi uskoa kuinka pieneltä hän näytti! Onko meidän poikanenkin ollut joskus noin pikkuruinen? Miten kummasti ne muistot häviävätkin reilussa puolessatoista vuodessa, nyt tuntuu aivan luonnolliselta ajatella, että poikanen on aina ollut tuollainen taapero. Minä en voinut muuta kuin istua ja tuijottaa vauvaa - miten ihana ja täydellinen hän olikaan! Tässä taas muistutus siitä, kuinka paljon poikanen on muuttanut minua. Aikaisemmassa elämässä eivät vauvat olisi voineet minua vähemmän kiinnostaa, en koskaan ymmärtänyt mitä ihmeellistä niissä muka oli - nehän olivat vain avuttomia vauvoja. Ja nyt minä sitten istun ja ihastelen tippa silmässä tätä pientä ihmettä ja mietin, että tässä tämä elämän tarkoitus oikeasti kulminoituu. Mitä minulle on oikein tapahtunut?!

Yksi toinenkin hyvä asia on viikon aikana tapahtunut - minä osaan jälleen nukkua :) Mieleni on rauhoittunut ja koen töihin menon jälleen positiivisena asiana, enkä koe siinä niin suuria ristiriitoja minkä kanssa vielä viikko sitten painin. Aloinkin epäilemään, oliko ahdistuksen takana vanha kunnon Pms - ajankohta ainakin osui ihan nappiin. On muuten jännää, miten  minulla poikasen syntymän jälkeen Pms:n fyysiset oireet ovat hävinneet lähes kokonaan, pientä päänsärkyä lukuunottamatta. Psyykkiset oireet ovat taas vahvistuneet...sääliksi käy miestäni, taidan olla tuolloin aika mahdotonta seuraa. Onkohan tämmöinen oireiden muuttuminen yleistäkin äidiksi tulon jälkeen? Pitäisi muistaa seuraavan kerran kun kunnolla ahdistaa katsoa kalenteriin, ennen kuin toteaa, että nyt on sitten vähintään poikasen ja minun loppuelämä pilalla ehkäpä koko ihmiskunnan, kun olen päättänyt tehdä niinkin hirveän teon kuin lähteä töihin ;)

Eli tämmöistä tänne, katsotaan jos sitä ensi viikolla oltaisiin vähän tuotteliaampia. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

EDIT. Nappasin iltakävelyllä muutaman kuvan itsenäisyyspäivän tunnelmasta keskustassa, sekä itsenäisyyspäivän kynttilöistä.