Mistä on pienet pojat tehty?

Silloin tällöin törmää eri lapsen kasvatusta käsittelevillä foorumeilla ja viime aikoina myös Hesarissa keskusteluihin ja jopa kiistelyihin perinteisen sukupuoliroolin, sukupuolineutraalin- sekä sukupuolivapaan kasvatuksen noudattajien kesken. Päätinpä minäkin nyt sitten laittaa oman lusikkani soppaan ja hieman valaista käsityksiäni aiheesta.

Niille lukijoille, joilla ei ole ollenkaan käsitystä mitä nämä eri kasvatustyylit ovat, niin kärjistetysti voisin yksinkertaistaa ne seuraavasti. (Nämä määritelmät eivät ole suoria kopioita mistään tieteellisistä kirjoista ja pahoittelen jos jossain kohtaa menee metsään. Korjauksia otetaan vastaan!) Perinteiseen sukupuolirooliin kasvattajat ovat sitä mieltä, että on olemassa tarkat "säännöt" mitkä ovat tyttöjen leikkejä/leluja/tapoja toimia/oppia/ajatella ja nämä siis eroavat suurelta osin poikien vastaavista. Sukupuolineutraalin kasvatuksen noudattajat taas yrittävät päästä eroon tyttöjen ja poikien juttujen dikotomiasta ja käsitellä lasta yksilönä, jolla on omat henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteet/tarpeet/oppimistyylit riippumatta siitä sotivatko ne vastaan yleisesti hyväksyttyjä sukupuolinormeja vai eivät. Sukupuolivapaan kasvatuksen puolestapuhujat haluavat lähestulkoon kieltää lapsen sukupuolen. He eivät halua, että lapseen kohdistetaan mitään mahdollisesti sukupuolisidonnaisia odotuksia tai yleistyksiä. Sukupuolineutraalin kasvatuksessa toteutettujen asioiden lisäksi sukupuolivapaan kasvatuksen noudattajat antavat useasti lapselle nimen, josta sukupuolta ei voi päätellä, samoin lasten vaatetus (värit,kuosit) ei paljasta onko kyseessä tytön vai pojan vaatteet. Lapselle ei myöskään puhuta miehistä/naisista vaan ihmisistä yleensä, esimerkiksi ihminen leipoo pullaa vs. täti leipoo pullaa. Tiedänpä yhden tapauksen, jossa lapsen läheisetkään (mummot/papat) eivät saaneet vaihtaa lapsen vaippaa, jotteivat olisi saaneet selville tämän sukupuolta.

Kaikenlaiset ääriaatteet ovat mielestäni vastenmielisiä ja epäilyttäviä, olkoonkin sitten puhe kasvatusmetodeista, politiikasta tai vaikkapa uskonlahkoista. Yleistykset suuntaan tai toiseen saavat karvani pystyyn ja edellä mainitut luokitukset ottavat huomioon vain yhden lasta määrittävän faktorin, sukupuolen. Eikö esimerkiksi lapsen temperamentin vaikutus kasvatustyyliin ole käytännössä suurempi kuin sukupuolen? (Huom.käsittelen tätä asiaa nyt vain suomalaisesta lähtökohdasta, tilanne voi olla täysin toinen jossain muualla päin maailmaa). Eikö sukupuolettomasti kasvatettu lapsi huomaa sukupuolen läsnäolon, vaikka se häneltä koitettaisiin kieltää? Ja tuleehan lapsen jossain vaiheessa päättää, mitä hän on - tyttö vai poika. Tämä todennäköisesti tuottaa lapselle hämmennystä, jos kaikki sukupuoleen viittaavat asiat on peitetty. Kasvatustieteen lisensiaatti Leila Tuominiemi kiteyttää mielestäni hienosti: "Sukupuoliroolimalleja rikkovalla kasvatuksella tavoitellaan yleensä tasa-arvoa. Täydellinen sukupuolesta irtisanoutuminen saattaa kuitenkin olla tasa-arvon vastaista.

”Tasa-arvo täytyy nähdä vuorovaikutuskysymyksenä. Jos emme huomioi sukupuolta ollenkaan, onko se silloin tasa-arvoa suhteessa mihin”, Tuominiemi kysyy.

Meidän periaatteenamme pidämme sitä, ettemme kiellä pojaltamme mitään aktiviteetteja tai käyttäytymismalleja vain sen vuoksi että hän on poika. Tuemme parhaamme mukaan hänen luontaisia luonteenpiirteitä, emmekä yritä "jalostaa" niitä suuntaan tai toiseen. Esimerkiksi tällä hetkellä poikanen nauttii suunnattomasti kun lähes päivittäin tanssimme kahdestaan (terveisiä naapureille, jotka varmaan saavat päivittäisen naurukiintiönsä täyteen kun tämä mami kävelee moonwalkia olohuoneen suuren ikkunan edessä :p ) ja eri kulkuvälineiden ihasteleminen on myös nastaa, autoja päristellään niin kovaa että kuolapallerot lentävät puolen metrin kaaressa. Samoin laululeikit ja pallon pelaaminen kuuluvat mielipuuhiin. Kunhan lapsi kasvaa, niin aion ottaa hänet mukaan leipomaan ja tekemään ruokaa, ja kun mieheni jää kotiin tulee mukaan varmasti enemmän myös perinteisessä mielessä pidettyjä miesten aktiviteetteja. Pyrimme pitämään poikamme leikkiväline varaston myös monipuolisena. Tällä hetkellä pojallamme on autojen,dublojen ja junanradan lisäksi myös nukke ja paljon pehmoeläimiä. Ainoa lelu mitä en pojalleni koskaan tule ostamaan on pyssy (Ja tämä ei johdu hänen sukupuolestaan, vaan minun vihastani aseita kohtaan). Tällä hetkellä poikanen on yhtälailla kiinnostunut leikkimään autoilla ja myös hoivaamaan nukkea (hän lähinnä tykkää nuken syöttämisestä ja halailemisesta). Suurin mielenkiinto hänellä on tällä hetkellä Duploja ja eläinkirjoja kohtaan. Emme ole muuttaneet perheemme käytäntöjä kotitöiden suhteen, jotta sukupuolineutraali kasvatus toteutuisi varmasti. Minä olen edelleen se joka laittaa ruokaa ja leipoo (pidän ruoanlaitosta ja näin saamme syödä maukkaampia aterioita ;) ), mieheni vastuulla on taas raskaammat siivousaskareet esim. imurointi, hän myös hoitaa talon remppaukset tarvittaessa. Tarkoituksenamme ei siis ole tehdä pojasta tyttöä, vaan vaalia häntä semmoisena kuin hän on.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä te olette sukupuolen vaikuttamisesta kasvatukseen ja miten te käytännössä toimitte?