Sahalaitaa, kesäkroppaprojekti ja pikku taiteilija

Tänään on ensimmäinen päivä sitten torstain, kun ei päätä säre ja sahalaidat vilku silmissä. Itseasiassa en ole ollenkaan yllättynyt, että migreeni iski juuri nyt - töissä on ollut erittäin kiireistä ja stressaavaa pari viimeistä viikkoa ja monenlaiset vastuut ja deadlinet puskevat päälle oikein kunnolla. Olen viime viikkojen aikana kironnut luonteenlaatuni muutaman kerran sen vuoksi, että mieluummin laitan itseni työni vuoksi näin tiukille,kun voisin toisaalta nauttia leppoisasta kotona olosta ilman aikatauluja ja sen suurempia velvoitteita. Mutta ei kai sitä luonteelleen mitään voi. Ja jotenkin masokistisesti  nautinkin tästä kiireestä. Seuraavan migreenin iskiessä pitää vain muistaa ottaa oikea migreenilääke heti ensi oireiden iskiessä, nyt yritin sinnitellä Buranan voimilla pari päivää ja sehän ei oikeastaan auta mitään - pahentaa ja pitkittää vain tilannetta. Jotenkin vain alitajuisesti yritän vältellä näitä "kovia" lääkkeitä, vaikka eihän niistä näin harvoin otettuna mitään vaaraa olekkaan.

Sitten ihan toisenlaisiin haasteisiin..nimittäin liikunnan lisäämiseen viikottaiseen ohjelmaan. Liikun tällä hetkellä ihan liian vähän; arkiaamuisin kävelen rautatieasemalle (n.20 min) ja kerran viikossa käyn pilateksessa -siinä kaikki. Ennen poikasen syntymää kävin säännöllisesti salilla ja jumpissa, mutta ne ovat ajanpuutteen ja saamattomuuden vuoksi jääneet. Myös uinti ja lenkkeily olivat lähes säännöllisiä aktiviteetteja. Minua ällöttää tämä oma velttous ja vetämättömyys, myöskin se näky mikä peilistä kuvastuu (ilman vaatteita) ei ole kaikkein mairittelevin. Löysää ja velttoa ihoa (suomeksi läskiä) on ihan liikaa, jotta olisin tyytyväinen peilikuvaani. Vaatteet päällä kaikki vielä menettelee ja kaikkien indexien mukaan olen kyllä ihannepainossani (171cm/61kg), mutta kaiholla muistelen sitä sutjakkaaja kiinteää kroppaa, mikä minulla oli aikaisemmin. En niinkään haaveile kilojen tiputtamisesta vaan siitä, että sitä ylimääräistä pursuavaa ja "löllyväähöllyvää" olisi vähemmän. Jos oikeasti haluan olla bikinikunnossa ensi kesänä jotain on tehtävä ja pian. Tiedän kyllä, että iän myötä työtä saa tehdä entistä enemmän tuloksien saamiseksi, mutta luulen olevani tähän valmis. Seuraavaksi pitäisi vain päättää mitkä olisi sopivat päivät esim. saliharjoittelulle. Ja kunhan kevät saapuu lupaan aloittaa uudelleen myös juoksemisen. Ja sen Wiinkin voisi ottaa jällen aktiiviseen käyttöön. Kertoilen jossain vaiheessa onko mitään tuloksia saavutettu.

Loppuun vielä muutama asia poikasesta. Hänestä on kasvamassa oikea huumorimies! Tällä hetkellä hänen lempparipuuhiaan on sammuttaa valot vessasta, kun joku on sielä asioilla ja nauraa sydämensä kyllyydestä silloin kun vessasta kuuluu vihainen huuto. Meillä on vessan valokatkaisija vessan ulkopuolella ja poikanen yltää laittamaan valot pois päältä, muttei niitä takaisin päälle...
Poikanen on viime aikoina ollut erittäin kiinnostunut piirtämään ja joka päivä piirrellään useaan kertaan vahaliiduilla kukkia, tyttöjä (kaikki ihmiset ovat tyttöjä hänen mielestään) omenia ja kurkkuja (kaikki vihannekset ja hedelmät ovat joko omenia tai kurkkuja), autoja ja junia. Tänään poikanen tuli innoissaan kertomaan minulle "Aks piirtää, Aks piirtää koneen" ja kun menin keittiöön ihailemaan hänen uusimpia tuotoksiaan sain ilokseni huomata, että astianpesukone ja keittön valkoinen puulattia olivat saaneet kauniin sini-puna-mustan abstraktin kuvioinnin :) Taiteilijalta oli loppunut paperi kesken.