Eli tässäpä seuraa minun "tunnustukseni".
- Minulla on joskus tylsää vauvani kanssa ja tällöin ihan odotan, että olisi ilta, jotta vauva menisi nukkumaan ja minä saisin tehdä mitä haluan. Välillä minulla on olo, että tätäkö minun elämäni seuraavat vuodet tulevat olemaan? Nythän päivät menevät hyvin pitkälle vauvan syömis- ja nukkumisrytmin mukaan.
- Silloin kun vauva pienenä itkeskeli paljon (joskus siis tuntikausia) tuntui minusta usein, että pääni hajoaa ja olisin halunnut viedä lapsen ulos yksin itkemään, jotta vihdoinkin olisi hiljaista.
- Nyt kun vauvani syö kiinteitä ruokia hän välillä sylkee ruoat, joista ei pidä pitkin seiniä. Tämä on mielestäni todella inhottavaa ja ärsyttävää ja saatan sanoa lapselle todella kovalla äänellä mitä mieltä olen asiasta.
- Vauvan pukeminen, varsinkin nyt pakkasilla, on todella rasittavaa minun ja vauvan mielestä. Vauvalle kerkeää tulemaan kuuma useita vaatekerroksia puettaessa ja hän alkaa kitisemään/itkemään. Tämä taas raivostuttaa minua, sillä itsellänikin on kuuma ja ulos päästyämme olen yleensä aivan punainen kasvoiltani ja ohimot (tuskan)hiestä märkänä.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Näitä tunnustuksia kirjoittaessa alkoi ahdistamaan sen verran, että googlasin "Äidin kielletyt tunteet" hakusanoilla ja kas aiheesta onkin kirjoitettu oikein kirja! Seuraavassa pätkä mitä kirjassa sanotaan aiheesta.
Kielteiset, itsekkäät tai jopa tuhoisat tunteet eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia tai luonnottomia äitiydessä.
"Näitä esiintyy ihan kaikilla äideillä", Oulasmaa sanoi.
Vallalla olevan äitimyytin mukaan äitiys on kuitenkin pelkästään "onnellinen, luonnollinen, reipas ja iloinen tila", kuten kirjan kirjoittajiin kuuluva lastenpsykiatri Raisa Cacciatore kuvasi.
Monet ensimmäistä kertaa äidiksi tulevat saattavat siksi uskoa, että äitiyteen ei kuulu ikäviä tunteita. Ne yllättävät ja aiheuttavat häpeää sekä syyllisyyttä. Syntyy kierre, joka aiheuttaa lisää pahaa oloa. Kätketyt tunteet vain paisuvat, Cacciatore muistutti.
"Ei aina tarvitse olla naminamiharmoniaa hampaat irvessä", hän korosti.
Ainakin minua tuon lukeminen helpotti. Pitänee ostaa tuo kirja. Ja valittaa aina kun ahdistaa ;)
Tekstit
Heippa!
VastaaPoistaOn mukava lukea vaihteeksi myös vastapainoa niille kaikille hössötyblogeille, joita Internet on pullollaan. Odotan tällä hetkellä ensimmäistä lastani, mutta olen/olemme tietoisesti pitänyt asiasta melko matalaa profiilia enkä piinaile koko muuta maailmaa raskaudellani vaikka ilmeisesti se olisi vähintäänkin suotavaa! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö tulokasta odotettaisi innolla ja asia olisi jotenkin negatiivinen, en vain koe hössötyskulttuuria omakseni.
Ihmiset myös kuvittelevat, että nyt kun minusta on tulossa äiti niin tietysti minua myös kiinnostaa jokaisen lapsen tekemiset ja kuulumiset..Ja mistään muusta ei juurikaan enää puhuta, se on aika valitettavaa mielestäni.
Eräs niinkin pinnallinen asia minkä olen pistänyt merkille on se, että mihin se naiseus valitettavan usein lapsen myötä katoaa. Tarkoitan tällä sitä normaalia itsestään huolehtimista ja nätiksi laittamista. Onko se tosiaan niin, että siihen ei enää ole aikaa, on niin väsynyt tai että siitä tulee niin toisarvoista, että on ihan sama miltä sitä näyttää ja mitä päälleen laittaa? Tämähän tietysti selviää minulle kesällä, että sitä odotellessa :)
Päivänjatkoja,
A
Kiva että olet tykännyt lukea blogiani. Minua itseäkin ahdisti todella paljon raskausaikana se älytön hössöttäminen ja oman vatsan ihastelu, mitä KAIKKI muut raskaana olevat tuntuivat harrastavan.
VastaaPoistaJa kysymykseesi itsestä huolehtimisesta. En tiedä oletko saanut minusta kuvan blogini tekstien perusteella, etten välittäisi ulkonäöstäni. Ehkäpä kritiikkini vauvojen muotifriikkejä kohtaan voi antaa tämän kuvan. Olen aina ollut tarkka siitä, miltä näytän ja tämä ei siis ole muuttunut lapsen saanninkaan jälkeen. No, kotona voin kyllä olla meikittömänä ja verkkareissa, mutta ulos en ilman meikkiä lähde, enkä todellakaan verkkareissa, Huh ;) Se miltä sitä näyttää, kun on useamman kuukauden nukkunut 1 tunnin pätkissä, ei valitettavasti voi meikkikään peittää. Eli mustat silmänaluset ja silmäpussit kyllä vaivaavat. Niin, ja raskauskiloista (18kg !) olin päässyt eroon neljässä kuukaudessa, se kävi kyllä aika helposti, mutta olisin ollut valmis tekemään myös työtä sen eteen. Eli vastaus kysymykseesi: ei ole ihan sama miltä näyttää, näin äitinäkään :)
Mukavaa päivää sinnekin päin. Ja koita olla välittämättä muiden hössäämisestä, tiedän että se on välillä tosi rasittavaa.
Juu mietin ihan yleisesti sitä ulkonäkökysymystä enkä missään nimessä saanut sinusta sitä kuvaa, pikemminkin päin vastoin :)
VastaaPoistaA